perjantai 3. huhtikuuta 2015

Ensimmäinen työviikko

Ensimmäinen työviikko paketissa :) Ja voi miten paljon mä opin uutta! Pystyisin koko harjoitteluraportin ja oppimistehtävät kirjoittamaan valmiiksi vain tämän viikon perusteella. Aivot on välillä käynyt aikamoisilla ylikierroksilla, kun on tullut niin paljon uutta tietoa. Aika paljon on tullut eteen aihekohtaista sanastoa, mutta ei vielä mitään mitä en olisi saanut suomennettya tai selvennettyä. Ja aina on voinut kysyä lisäselityksiä, jos joku sana tai aihe ei ole ensimmäisellä kerralla auennut.

Työpaikalla on vain neljä työntekijää. Ihanan pieni ja tiivis työyhteisö ja kaikki työntekijät on aivan äärimmäisen mukavia. Oon saanut tosi hyvän vastaanoton ja päässyt heti porukkaan mukaan :) Kaikesta voi aina kysyä ja puhua, oli sitten kyseessä työasiat tai vaikka koti-ikävä. Eikä edelleenkään tarvitse nähdä nälkää, kun joka tauolla tuputetaan nenän eteen vaikka ja mitä ;) Ihana työpaikka ja oon tosi iloinen, että olen tuolla! Mun ohjaajanikin sanoi, että näillä mun surkeilla sattumuksilla harkkapaikkojen suhteen on selkeästi joku suurempi merkitys ja mun olikin tarkoitus tulla juuri tähän työpaikkaan. Couldn't agree more! Niin kuin jossain kohtaa taisin blogiinkin kirjoittaa, things happen for a reason. Eiköhän tästä harkasta koidu hyvää niin mulle, kuin työpaikallekin :)

Mitä mä tuolla työpaikalla olen siis tehnyt. No tämän ensimmäisen viikon tarkoituksena oli päästä kärryille tän paikan toiminnasta. Olen perehtynyt historiaan, toiminnan taustoihin, toiminnan taustalla oleviin periaatteisiin ja lakeihin, kuka voi olla asiakas, millaisissa erilaisissa asioissa asiakkaita autetaan... Sainkin kaivettua hirvittävän paljon hyvää ja tärkeää tietoa mm. käymällä läpi vanhoja arkistoja ja haastattelemalla työntekijöitä. Olen myös oman työskentelyni lomassa havainnoinut muiden työntekijöiden työskentelyä ja tarkkaillut mitä he tekevät. Hyvin kattavan kuvan työstä on saanut jo ensimmäisen viikon jälkeen ja päässyt osallistumaan ja seuraamaan tosi montaa juttua! Mitä kaikkea voikaan vielä tulevien viikkojen aikana oppia. Samassa rakennuksessa toimii myös "self-advocate" yhdistys, jossa on kehitysvammaisia vapaaehtoisia. Olen päässyt myös tutustumaan heidän toimintaansa ja viettämään aikaa heidän kanssaan.

Yksi työviikon kohokohdista oli päästä osallistumaan yhteen iltapalaveriin. Palaveri oli kehitysvammaisten oma palaveri, jossa suurin osa yleisöstä oli kehitysvammaisia ja puheenjohtajan paikalla istui luonnollisesti myös yksi heistä. Puheenjohtaja piti huolen palaverin kulusta ja luki esityslistasta mitä kohtaa ollaan käsittelemässä. Paikalla oli myös työntekijöitä auttamassa viemään palaveria eteenpäin, mutta oli ilo huomata, kuinka asiakaslähtöinen työskentelytapa heillä oli, sosiokulttuurista innostamista unohtamatta. Työntekijät toimivat enemmänkin ohjaajina ja tukijoina palaverissa, kuin päälle päsmäreinä kertoen että nyt toimitaan näin ja näin ja minun tapani on ainoa oikea.

Palaverissa käsiteltiin tärkeitä asioita, mutta myös pidettiin hauskaa! Yksi kohta esityslistassa oli "role play", jonka oli valmistellut muutama yleisön jäsen. Mun ohjaajallani oli näytelmään myös rooli, josta hän ei ollut kovin innoissaan... Ja koska jaettu ilo on paras ilo, niin hän veti myös mut mukaan näytelmään! Ei muuta, kuin ennakkoluulot romukoppaan ja heittäytymään :D Ja olihan se hauskaa ja saatiin myös yleisö nauramaan :)

Viimeinen osio esityslistassa oli palautteen kertominen henkilökunnasta. Henkilökuntaa pyydettiin poistumaan siksi aikaa, että yleisö saisi vapaasti keskustella asiasta. Mä olin jo keräämässä kimpsujani ja kampsujani ja nousemassa ylös, mutta ohjaaja vinkkasi että me ei kuuluta tähän henkilökuntaan, eli palaute ei koske meitä. Me jäätiin siis ohjaani kanssa ohjaamaan ja tukemaan palautekeskustelua. Mä sain sihteerin roolin ja pääsin kirjoittamaan asiat ylös, mitä positiivisia ja negatiivisia palautteita tuotiin esille. Työntekijöiden tullessa takaisin pääsin kertomaan asiat, mitä olin kirjannut. Ei ehkä kuulosta isolta hommalta, mutta mä olin jälkeenpäin erittäin ylpeä suorituksestani ^_^

Kaiken kaikkiaan tosi mielenkiintoinen kokous, josta sain poimittua hyviä toimintatapoja omaan ammatilliseen "työkalupakkiini". Kehitysvammaisten ihmisten kanssa englanniksi keskustelu sujui hyvin, vaikka välillä mulla oli vaikeuksia saada selvää toisten puheesta. Mutta hyvällä asenteella pääsee pitkälle!

Ensi viikolla suunnataan lomareissulle kohti High Countrya. Lämpötilat on kuulemma nollan ja plus neljän asteen välillä. Hyvä kun tulikin pakattua tosi paljon talvivaatteita tänne mukaan....... Onneksi saan vaatetta lainaan niin ei tarvitse palella :D Pitää sitä kumminkin vähän shoppailemassa käydä, kun ainakin uudet lenkkarit mä tarvitsen! Jos sitä saisi itseään otettua niskasta kiinni ja aloittaisi taas juoksulenkit. Ei olisi ihan rapakunnossa, kun tulee takaisin kotiin :P Ja saa paremmalla omallatunnolla syödä kaikkea hyvää ^_^

Loppuun vielä muutamat kuvat tältä viikolta.

Aikaiset aamuherätykset mahdollistavat upean auringonnousun seuraamisen :) 

Tunnistin itseni tästä ^^

Hyvää Pääsiäistä! Eikun varokaa pääsiäistipuja! Eikun... 

Hyvää Pääsiäistä! :) 

Mun treffikumppani tälle illalle :P 

Pubissa iltapalalla

Näin pieneen kasaan mun omaisuuteni menee! Ja tuolta kun pitäisi löytää yksi pienen pieni adapteri ja sulla ei oo hajuakaan, missä se oikein voisi olla..... Onneksi on enää yksi heppaleiri, niin pääsen taas valtaamaan yhden makuuhuoneista tavaroilleni :D 



maanantai 30. maaliskuuta 2015

Ensimmäinen harkkapäivä!

Sunnuntai-iltana pienoiset jännitys steppaukset ympäri huushollia. Onko kaikki tarvittava pakattu? Onko kaikki koulu- ja harjoittelupaperit kasassa? Mitä mä laitan päälle? Mitä mä otan evääksi? Moneltako mun pitää herätä, että ehdin bussiin? Kaikkea tätä järjestelyä ja jännitystä oli elävöittämässä 13 teini-ikäistä tyttöä, jotka tulivat sunnuntaina alkaneelle heppaleirille... Voi kertoa, että sitä kikatuksen määrää! :D

Maanantaiaamuna heräsin jo ennen herätyskellon soittoa. Muutenkin tuli nukuttua vähän huonosti, kun pelkäsin, että nukun pommiin ja myöhästyn bussista... Ei se mikään maailmanloppu olisi myöhästyä, mutta ensimmäisenä päivänä sitä haluaa antaa täsmällisen kuvan itsestään! Joten ei muuta kuin aamupalat naamaan ja ulos ovesta. Aamut täällä on tosi kylmiä... Onneksi otin sen takin mukaan! Aurinko oli juuri nousemassa, kun lähdin kävelemään ja nousevan auringon säteet yhdistettynä usvaan oli mieletön näky. Yritin kuvaakin ottaa, mutta ei puhelin tarkentanutkaan sitä niin hyvin kuin luulin :/

Bussissa oli hyvä tilaisuus bongata kenguruita, kun niitä kuulemma näkyy parhaiten juuri aamu- tai iltahämärissä. Ja bongasin kaksi! Vitsit mikä fiilis tuli istuessa siinä bussin penkissä. Täällä mä perhana vie olen kenguruiden maassa ja matkalla ensimmäiseen työharjoittelupäivään :)

Harkkapaikalla vastaanotto oli ihan mieletön. Mun ohjaajani on ehkä maailman mukavin ihminen. Tai siis korjataan toi ehkä sana pois. Oon tän reissun aikana kohdannut tosi mielettömän ihania ihmisiä, mutta tää jamppa vie kyllä voiton. Ja niin intoa piukeena siitä, että mä tulin heille harjoitteluun. Ei siinä voi itsekään muuta kuin innostua, kun vastaanotto on tuollainen :) Työ itsessään tulee tarjoamaan mulle haasteita, koska nyt ollaan todellakin mulle vierailla vesillä. Odotan kuitenkin innolla, mitä tulevat viikot tuo tullessaan, koska jo tänään opin hirvittävästi!

Mä sain oman työpöydän ja tietokoneen <3 Vaikka se kone onkin maailman hitain kone ikinä, niin silti <3 Pääsin tänään myös jo osallistumaan ensimmäiseen asiakastapaamiseen ja havainnoimaan mitä sellaisessa tehdään ja miten menetellään. Eteen voikin tulla näiden viikkojen aikana jos jonkinlaisia ihmisiä ja tapahtumia, koska tämä paikka tarjoaa palveluita todella monelle eri ryhmälle ja aivan jäätävän suurella alueella. Palveluita tarjotaan ihmisille joilla on; kehitysvamma, aivovamma, fyysinen vamma, acquired brain injury (eli esim. auto-onnettomuuden uhrit) ja mielenterveysongelmaisille. Sain jo muutaman projektin kontolleni, joten haastetta ja hommia tulee riittämään!

Leppoisaa viikon alkua! :)

lauantai 28. maaliskuuta 2015

22.-29.3. Metsää, Melbournea ja messut

Viimeisin blogiteksti on viikon takaa ja nyt onkin taas aika päivittää viikon ajan tapahtumat. Viikko sitten sunnuntaina pääsin kunnolla tutustumaan paikalliseen luontoon. Antaa kuvien puhua puolestaan: 


Yksi matkaoppaistakin pääsi kuvaan :) 


Vähän erilaisia palmuja, kuin mitä koti-metsissä on tottunut näkemään. 

Mukavat +27 astetta takasivat sen, että hiki lensi. Nää paikalliset nauraa mun tapaani määritellä lämpöaalto, kun se vähän eroaa niiden käsityksestä lämpöaallosta ;) Mun mukaan lämpöaalto alkaa 27 asteesta ja nää on sitä mieltä, että pitää mennä reilusti yli 30 asteen. Oli miten oli, kuuma tuli ja hiki lensi. Eikä asiaa auttanut se, että 1/4 matkasta oli ylämäkeä. Eikä mitään pientä, sievää ja loivaa mäkeä, vaan ihan kunnon nousua! Siinä olisi valmentajalla tullut varmaan onnen kyyneleet silmäkulmiin, kun olisi sen mäen päässyt kokemaan... Korkkiksen mäki kalpeni tämän rinnalla :D Ja kun sitä nousua oli valehtelematta sen 1-1,5 kilometriä! Oli pohkeet koetuksella... Mutta selvisin! 

Siitä se mäki alkoi ja tuntui, ettei se lopu koskaan... Aina kun luuli, että kohta helpottaa, jaksa vielä tuon töppäreen kohdalle, niin eikös sen jälkeen alkanut jo taas uusi nousu! 
Alkuviikosta lähti harjoittelupaikan lukkoon lyöminen ihan toden teolla. Lähettelin sähköposteja, soittelin puheluita ja täyttelin jos jonkinmoisia kaavakkeita. Keskiviikkona varmistui harjoittelupaikka ja aloituspäiväksi seuraava maanantai (eli siis huomenna!). Aika iso kivi vierähti siinä kohtaa harteilta... Ja miten lämpimän vastaanoton sain jo pelkkien sähköpostiviestien perusteella! Paikka tekee käsittääkseni töitä kehitysvammaisten ihmisten kanssa tarjoten ohjausta, neuvontaa ja tukea. Ei ihan mun alaani, mutta todella mielenkiinnolla ja innolla odotan, mitä kaikkea pääsen oppimaan. 

Keskiviikkona harjoittelupaikan varmistuttua sain extempore idean lähteä taas käymään Melbournessa. Pääsee kunnolla lataamaan vielä akkuja, ennen kuin alkaa harjoittelu ja sen tehtävät. Melbournessa on alkanut International Comedy Festival ja niitä esityksiä halusin lähteä katsomaan. Idea kasvoi siihen pisteeseen, että varasin kahdeksi yöksi hotellin! Ehtii sitten näkemään ja kokemaan paljon enemmän, kun ei tarvitse heti lähteä junalla takaisin. Varasin samalla myös lipun torstai-illalle stand up-keikalle, niin ei sitten tarvitse jäädä nuolemaan näppejään. Lippu tähän esitykseen maksoi 40$ eli noin 28€. Leijonakuningas musikaali on myös toivelistalla. 

Torstaina siis suunta kohti Melbournea. Olin ajoittanut menoni sinne niin, että ennen stand up esityksen alkua ehdin käydä hotellilla katsastamassa huoneen, jättämässä repun sinne ja käydä syömässä. Olin google mapsista löytänyt italialaisen ravintolan, mitä oli kovasti kehuttu. Ennen ravintolaan menoa kävin kysymässä lippuja Leijonakuninkaaseen. Heillä oli tarjota vain "ei oo" ja yritä huomenna tulla jonottamaan peruutuslippuja. Ja ei kun syömään! Ravintolassa testattiin mun englannin luetun ymmärtämistä... Ruoka jonka tilasin oli pasta, missä oli makkaraa, kirsikkatomaatteja, oliiveja ja valkosipulia. Vasta ruoan saatuani nenän eteen hoksasin, että niin... Pork sausage ja pork sauce tarkoittavat kahta ihan eri asiaa :D Jotenkin olin ajatellut sen kastikkeena, enkä makkarana. Valitettava aivopieru mulle, joka ei pahemmin makkarasta pidä. Onneksi se oli hyvää! Stand up-keikka oli ihan ok. Ehkä mulla taisi olla hieman liian suuret odotukset tätä kohtaan... Mutta kyllä siellä nauraa sai! Ja hyvin pysyi kärryillä, vaikka jamppa meinasi välillä puhua papattaa niin nopeaan tempoon. 

Mun hotellihuoneeni oli pieni ja sievä. Hyvin kompaktin kokoinen, mutta mihinkäs sitä kamalasti tilaa olisi tarvinnutkaan..?

Possukastik... Eikun siis possumakkara pasta! 
Wil Andersonin stand up keikka Comedy Theatre:lla. 
Perjantaina suuntasin matkani taas kerran Queen Vic Marketille. Pitihän sitä aamupalaa saada ja täällä on hinta-laatusuhde kohdillaan. Kanatortillan, kermamunkin ja kaakaon jälkeen oli maha täynnä ja hyvä lähteä käppäilemään ympäri kaupunkia. Ajattelin mennä katsastamaan maisemat myös yläilmoista, joten suuntana Eureka Skydeck. Ja kannatti avata suunsa lipputiskillä, sain halvemman lipun mun opikelijakortilla :) Ylhäälle kun pääsin, ehdin jo ajatella, että ei taas... Mistä sitä korkeita paikkoja kammoksuva ihminen itsensä taas oikein löytää. Mutta tällä kertaa oli jo huomattavasti helpompi katsella maisemia. Ulkona parvekkeella käyminen oli vielä vähän liikaa mun hermoilleni ja vähän alkoi puntti tutista. Mutta olihan ne maisemat taas upeita! 

Nam!

Ei mennyt kaakao tasan tortillan kanssa, niin piti hakea jotain kyytipojaksi :P 

Matkalla Skydeckille. 

Ja taas yläilmoissa. 


Tuossa puistossa kävin Skydeck reissun jälkeen köpöttelemässä. 


Vähän sai puristaa kaiteesta kiinni... :P 


Yläilmoissa kekkuloinnin jälkeen oli vielä vähän aikaa tapettavana ennen kuin piti mennä syömään. Lähdin köpöttelemään läheiseen puistoon. Ruokapaikaksi valikoitui tällä kertaa espanjalainen ravintola ja elämäni ensimmäinen tapas-kokeilu. Otin kolme tapasta ja niistäkin tuli jo niin täyteen, että katsoin paremmaksi siirtyä niiden jälkeen jälkkäriin. 

Kävellessä voi törmätä vaikka mihin :D 

Puistossa. Taas vähän erilaisia palmuja... 

Skydeck-tönökin päässyt kuvaan. 


Tapaksia. 

Vuohenjuusto-juustokakku. 
Syömisen jälkeen lähdin katsastamaan taas yhden esityksen International Comedy festareilta. Olin suunnitellut meneväni katsomaan 5 for 5 at 5, eli siis viisi esitystä viiden dollarin hintaan ja kello viisi. Se show oli harmittavasti jo ehditty myydä loppuun, mutta samassa paikassa oli toinenkin show samaan aikaan ja samaan rahaan. Sketch-show nimisen esityksen luulin jotenkin viittaavan piirtämiseen, mutta sketch sanalle on näköjään toisenkinlainen merkitys. Show piti sisällään viisi kuvaelmaa, näin paremman suomennoksen puutteessa... Oli kaikkea matkalle pakkaamisesta noitavainoihin ja huonekasvin kanssa seurusteluun... Onneksi se maksoi vain 5$, koska noin oudossa esityksessä en ole koskaan ennen ollut. Aluksi tuli naurettua ihan vain kohteliaisuuttani, mutta loppua kohden olin vain ja ainoastaan hämmentynyt... Saipahan ainakin aikaa kulumaan :P 

Sketch-shown lava. 
Tämä loputtua lähdin kiireen vilkkaa kävelemään kohti Regent Theatre:a. Olin ihan varma, että mun tuurilla siellä olisi jo kymmenkunta ihmistä jonossa ennen mua... Mutta ei onneksi ollut ja pääsin ensimmäisenä jonoon. Ehdin olla jonossa alle 5 minuuttia, kun seuraavat jonottajat alkoivat valua paikalle. Tulin siis juuri oikeaan aikaan paikalle. Siinä sitten istua pönötettiin rappusilla ja odotettiin. Onneksi jonotukseni palkittiin ja mulle tarjottiin paikkaa riviltä EE, eli oma suomennokseni Erittäin Edestä ;) Hintaa lipulle kertyi ihan kivasti, mutta ajattelin, että kerrankos sitä näin isoon teatteriin pääsee noin hyvälle paikalle. Ja voi pojat, että se oli oikea päätös. Jo kolmenkymmenen sekunnin jälkeen olin 100% vakuuttunut siitä, että money well spent. Kaikki ne asut ja eläinhahmot ja ne laulut... Ihan mielettömän upeaa. Kylmät väreet meni koko esityksen ajan ja taisin siinä innostuessani pienen onnenkyyneleenkin tirauttaa. Se oli vain yksinkertaisesti niin mahtava kokemus. Mun naamalla oli maailman levein virne koko esityksen ajan :D Toivoin, että se ei olisi loppunut koskaan... Niin hienosti toteutettu megapläjäys, että oksat pois. 

Pieni tauko kävelystä teki ihan hyvää... :P 

I'm in! Paikalla oli vähän hienompaa väkeä, mutta onneksi ihan tavallistakin väkeä, niin ei alkanut liikaa ahdistaa :P 


Salin takaosasta kuvattuna. 

Pari kristallikruunuakin... 

Voi että kun olisi tyttö tuossa kohtaa tiennyt, mitä on luvassa. Olisi virne ollut pikkasen leveämpi!

Rivillä kuusi! Nyt oltiin meinaan edessä. Näki jopa näyttelijöiden hikikarpalot otsalla.

Siinä se virne!

Yhtään liioittelematta, yksi parhaimmista kokemuksista ikinä! 
Lauantaina oli aika sanoa taas näkemiin Melbournelle ja suunnata kohti uusia seikkailuja. Tämän päivän seikkailu oli Farm World-tapahtuma Lardner Parkissa. Paikalla oli vaikka ja mitä. Lehmiä, lampaita, huutokauppoja, koneita, autoja, mönkijöitä ja miljoona erilaista kojua... Jokaiselle siis löytyi jotain. Mä suuntasin ensimmäisenä nokkani kohti ruokakojuja, kun aamupalan jälkeen nälkä jo pääsi yllättämään. Löysin kojun nimeltä Danish Bakehouse ja höpöttelinkin jokusen tovin sen myyjän kanssa. Ostin kana ja purjo piiraan sekä juoman. Mukava myyjä tarjosi vielä viinerin kaupanpäällisiksi :) Sitten oli hyvä lähteä kiertelemään ja katselemaan mitä messuilla oli tarjottavaa. 

Jos mä olisin rikas, niin mäkin olisin ollut tuolla pallossa :P 

Maailman paras paita <3

Ja messuilla. 

Piiras ja viineri, namnamnam :) 

Aluksi oli vain pölli... 

...jo alkaa hahmottua... 

...ja pöllöhän siitä tuli! Moottorisahalla saa ihmeitä aikaan vartissa. 
Hieno myyntipuhe :D

Kuten myös tässä. 

That's not a sauna! 
Pitkän pitkä postaus, mutta on tässä viikon aikana ehtinyt tapahtuakin :) Tänään on vielä hyvin aikaa valmistautua ensimmäiseen työpäivään huomenna! Wish me luck :)