Arkea, töitä ja vapaa-aikaa

Ajattelin kirjoittaa pienehkön postauksen siitä, millaista se arki täällä oikein on. Kun ei se koko aikaa ole pelkkää reissailua ja kenguruiden bongailua :) Arkiaamut alkaa klo.07.00 herätyskellon soittoon. Useimmiten tulee herättyä jo ennen tätä, kun havahtuu esim. karvaisten kaverien pyöriessä naaman edessä. Mutta en valita, koska kotona normaali aamuherätys olisi 05.30. Ja aamuhan alkaa a:lla eli aamupalalla! Vedenkeitin porisemaan ja teet ja puurot tulille. Nyt sitä alkaa jo pikkuhiljaa oppia, että aina ei tarvitse syödä pelkkää vaaleaa paahtoleipää, vaan voi yrittää syödä vähän terveellisemmin, niin kuin kotonakin. Mutta on se maapähkinävoi-hunaja-paahtoleipä silti aika nannaa :P Aamupalan lomassa ehtii plärätä facebookin ja watsapin läpi, koska yön aikana on ehtinyt tulla jos jonkinlaisia viestejä. Rentojen ja kiireettömien aamutouhujen jälkeen on hyvä lähteä talsimaan lähimmälle bussipysäkille.

Lähin bussipysäkki on 10 minuutin kävelymatkan päässä. Ja jos on oikein reippaalla päällä, voi kiertää takaportin kautta, jolloin matka on noin 20 min :P Aamut alkaa täällä olla jo aika kylmiä, joten kävelymatkalle saa varata lämmintä päälle. Tänään oli ensimmäinen aamu, kun laitoin pitkikset farkkujen alle! Ja ihan sopivan lämmin oli niiden kanssa. Ilman olisi voinut olla hieman vilpoisa. Bussissa ihmettelin, miten jotkut tarkeni shortseissa o.O Ja sateenvarjo löytyy aina repusta. Sateet kun voi yllättää hyvinkin äkkiä, mutta tähän mennessä olen sontsaa tarvinnut vain kahdesti.*koputtaa puuta*

Bussissa maksuvälineenä on Myki-kortti, eli paikallinen bussikortti. Se löytyy kaikilta bussimatkustajilta ja sinne ladataan aina lisää rahaa matkoja varten. Bussin etuosassa, kuskia vastapäätä on pieni vihreä pömpeli, jossa korttia höylätään ja kortti kertoo sulle paljonko kortilla on rahaa/matkoja jäljellä. Mun päivittäinen meno-paluu matka maksaa 4,4$ eli noin 3,2€. Ja kaikki bussikuskit tuntuu olevan tosi mukavia, kun ne aina niin iloisesti vastaa mun tervehdyksiini. Ja kun kiität matkasta, saat vastakaikuna muutakin kun vain murahduksen takaisin.

Töissä työpäivät ovat erilaisia, joten perus työpäivää on vaikea kuvailla. Toisinaan olen työskennellyt itsenäisesti ja suunnitellut omia projektejani, ja toisinaan olen osallistunut asiakastapaamisiin ja muihin työtehtäviin. Viime viikolla käytiin asiakastapaamisessa kahden tunnin ajomatkan päässä. Asiakas itse asui noin kolmen tunnin ajomatkan päässä, joten hän ei päässyt käymään toimistolla ja tämä tapaamispaikka oli kompromissi. Asiakas oli saanut valita tapaamispaikan. Paikalliset virastot tarjoavat toimistotilojaan palaverikäyttöön, mutta osalle asiakkaille tällainen virallinen tapaamispaikka voi olla kynnyskysymys. Joten kun asiakas sai valita paikan, tapasimme Mäkkärissä :) Näitä asiakastapaamisia on tosi mielenkiintoinen päästä seuraamaan ja näkemään miten työntekijät työskentelevät. Työ on niin hienovaraista, koska et saa periaatteessa asettua kenenkään osapuolen puolelle. Sinä kuuntelet ja selvität mitä asiakas haluaa ja ajat hänen asiaansa. Voit kysyä asiakkaalta, miksi hän asuu kaukana palveluista, kun muuttamalla lähemmäs palveluita, hänen elämänsä helpottuisi huomattavasti. Voit kertoa asioiten plussat ja miinukset, mutta asiakas on loppupeleissä se, joka tekee päätökset. Tämä voi toisaalta olla hieman turhauttavaakin työntekijälle, koska aina asiakkaat eivät ota työntekijän neuvoista vaaria... Mutta on hienoa päästä seuraamaan miten hienovaraisesti, mutta myös varmasti ja vahvasti työntekijät osaavat ottaa puheeksi vaikeitakin asioita.

Pääsin myös tutustumaan kehitysvammaisten päivätoimintakeskukseen. Täällä oli kaksi eri ryhmää, yksi ryhmä alakerrassa ja toinen yläkerrassa. Mut otettiin tosi hyvin vastaan, kierrätettiin ympäri taloa ja tutustutettiin paikkoihin. Sain omat avaimet, että pääsin kulkemaan esim. keittiöihin ja taukotilaan. Mikä siinä on, että kun saat avainnipun roikkumaan taskuun, niin heti tulee paljon virallisempi ja tärkeämpi olo :D Tervetulokierrosten jälkeen jäin yläkerran ryhmän seuraan. Mulle sanottiin, että saan ihan vapaasti vaellella näiden kahden ryhmän välillä ja seurailla heidän puuhia, mutta enhän mä malttanut lopulta lähteä yläkerran porukan seurasta minnekään :D Tykästyin niin paljon etenkin sen ohjaajan tyyliin kohdata ja puhua asiakkaille, että siinä tuli pakostakin itsellekin hyvä mieli. Päivän aikana puuhailtiin yhteisen taideprojektin parissa. Ja sain uuden parhaan kaverin! Lounasaikaan ryhmään tuli myös kehitysvammainen poika, joka oli heti ottamassa mut avosylin vastaan. Ja ihan kirjaimellisesti! Sain loppupäivän aikana niin monta halia, että sai halikiintiö hyvin täydennystä. Ja joka paikkaan mua piti viedä käsikynkässä ja näyttää kaikki talon hienoudet. Häneltä sain uuden lempinimen, Rocky. Hanne on muutenkin tosi vaikea lausuttava, niin olen jo tottunut jos jonkinlaisiin variaatioihin, mutta tämä oli ihan uusi nimi ;) Mutta en valita, onhan toi nyt aika komea lempinimi! Päivän jälkeen pääsin muutaman asiakkaan kanssa samalla tila-taksilla takaisin kämpille. Mun uusi paras ystävä oli myös samalla autossa ja hänelle oli kunnia asia päästä saattamaan mut taksille. Vietiin asiakkaat ensin koteihinsa ja asuntoloihinsa ja sitten vasta mut. Viimeisenä asiakkaista pois jäi mun kaverini, joka alkoi ihan itkemään, kun en voinut tulla hänen mukanaan hänen kotiinsa. Oli siinä selittäminen miksi minun pitää mennä omaan kotiin... :)

Työharjoittelu on ollut tosi antoisaa ja mukavaa. Työpäivän jälkeen oon ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut ihan tosissani urheilemaan. Aluksi pitäydyin vain pelkissä kävelylenkeissä, mutta nyt olen innostunut ihan juoksemaankin. Oon oppinut, että juokseminen on kuin hyvä krapula: ensin pelkää että kuolee ja tovin päästä pelkää ettei kuolekaan... ;) Tänään sitä ensimmäistä kertaa osasi jopa nauttia juoksemisesta! Eiköhän se tästä, kun aikansa köpöttelee. Pakko on vaan jotain tehdä, että saa kaikki suklaat, viinit ja muut hyvät pois vyötäröltä. Kun täällä nyt vaan sattuu olemaan kaikkea hyvää! :P

Shoppailu on myös tosi mukavaa ajanvietettä ;) 15 minuutin bussimatkan päässä on lähin ostoskeskus ja se onkin tullut jo aika tutuksi. Aikaa on mukava kuluttaa mm. manikyyrissa, elokuvissa ja lounaalla. Ihan perus manikyyri maksaa 20$ eli noin 14€. Nyt kävin ostamassa vähän omia lakkoja, niin ei tarvitse joka viikko rampata manikyyrissa :) Elokuvissa käyminen kustantaa opiskelijalta 15$ eli noin 10-11€. Tähän mennessä on tullut käytyä katsomassa Tuhkimo ja The Age of Adaline. Lounaspaikkoja löytyy muutamia, mutta kas kummaa kun mä onnistun aina valitsemaan ne kahvilat, mistä saa ihania jälkkäreitä ;)

Juoksupopoja sovittamassa!

Ja popot tositoimissa :) Nää on nopeen väriset, niin nyt ei ainakaan jää suoritus kiinni varusteista ;)

Must see! Trailerit on ainakin ollut ihan huippuja :D 

Lounas A

Ja lounas B. Kahdelta eri reissulta, ettäs tiiätte ;) 

Joojoo

Tuosta! Jos mä ihan vähän vaan maistan... Joko nyt alkaa hahmottua miksi mun pitää käydä juoksemassa? ;) 

High Country

Ihan ensimmäiseksi täytyy todeta, että reissu High countryyn oli aivan mieletön! Pääsin näkemään ja kokemaan sellaisia paikkoja, mitä kaikki Australiassa/Victoriassa asuvatkaan eivät välttämättä koskaan pääse näkemään. Todella ainutlaatuinen kokemus. Enkä koskaan olisi päässyt kokemaan tätä, jos mun reissuni olisi mennyt alusta asti suunnitelmien mukaan ja olisin päätynyt Sydneyyn. Kaikella on siis tarkoituksensa :)

Reissun päälle lähdettiin torstaina puoliltapäivin. Ennakkoon tiesin, että matka kestäisi noin viisi tuntia, joten persauksille olisi siis töitä! Matkalla tehtiin vain pari pikaista pysähdystä, että päästiin nopeammin perille ja hevoset lastattua pois autosta. Maisemat jo pelkästään matkalla oli ihan mielettömiä! Varsinkin kun päästiin kansallispuiston puolelle ja ajettiin mutkaisia vuoristoteitä. Rakas veljeni olisi ollut ihan pähkinöinä, jos olisi päässyt ajamaan niitä teitä moottoripyörällä! Matka kesti loppujen lopuksi lähemmäs kuusi tuntia, mutta onneksi ehdittiin vielä valoisan aikaan perille. Illan aikana laitettiin leiri pystyyn ja nautittiin leirinuotion antimista :)

Mutkaisia teitä kohti leiriä. 

Leirinuotiolla oli lämmin tunnelma. 

Opin reissun aluksi mikä on swag. Ei, sillä ei tarkoiteta mitään nuorisoslangia, vaan nukkumapaikkaa! Se on kuin pieni teltta, jonne mennään makuupussin kanssa nukkumaan. Niitä voi käyttää ulkona, mutta me nukuttiin auton perässä, niin sai olla vähän suojassa mahdollisilta sateilta ja tuulelta. Ja koska yöllä lämpötila laski pakkasen puolelle sai nukkua pipo päässä. Lämpöisenä kyllä pysyi, kun osasi pukea sopivasti vaatetta päälle.

Kuvaa leiristä. Swag on bongattavissa ihan kuvan vasemmassa laidassa. 

Meidän leiri.

Väliaika ohjelmaa :) 

Mun ei kuulemma pitänyt palella ollenkaan koska mä olen suomalainen. Pakko oli kyllä myöntää, että pari kertaa oli vähän kylmä :P Kerrospukeutuminen <3 

Ensimmäisenä aamuna oli maa aivan huurteessa. Oli jotenkin kamalan hassua ajatella, että mä olen Australiassa, mutta täällä mä tallustelen pitkät kalsarit jalassa ja pipo päässä :D Heppaihmisten lähdettyä ratsastamaan mä lähdin patikka-retkelle. Luojan kiitos sain oppaan mukaani, muuten mä olisin ollut ihan hukassa :P Lähdettiin kävelemään kohti Mount Copea, joka olisi noin 3 kilometrin kävelymatkan päässä leiristä. Olin varautunut lämpimillä vaatteilla, koska aamulla oli vielä pirun kylmä. 5 minuutin kävelyn jälkeen sai kyllä huomata, että pitkät kalsarit tuulihousujen alla oli ihan liikaa...

Polku Mount Copelle meni noiden puisten keppien vieressä. 

Turisti :) Tää on kyllä yksi mun lempparikuvista, vaikka itse sanonkin. 

Maisemat oli kyllä jotain aivan upeaa. Ympäristö on karulla tavalla tosi kaunista ja jotain, millaista en ollut koskaan ennen nähnyt. Puistossa on ollut metsäpaloja ja osa puista on lehdettömiä ja harmaita sen takia. Mutta silti jotenkin tosi vaikuttavan näköistä! Etenkin ylhäältä Mount Copen huipulta oli tosi hienot näköalat. Se on yksi korkeimmista kohdista tällä alueella ja vuori on yli 1800 metriä merenpinnan yläpuolella. Näkymät oli kyllä tosi mielettömät. Kuvat, mitä sain otettua on upeita, mutta ei ne pääse lähellekään sitä tunnelmaa, mitä oli oikeasti paikanpäällä.

Mount Copen huipulta. 

Huipulta osa II 

Mun taidepläjäyksiä

Iankaikkisen vanhan popot, mutta hyvin palvelivat :) 

Lisää taidepläjäyksiä. 

Kartalla näkyy mm. meidän leiri ja Mount Cope

Mount Copella pällistelyn ja kuvailujen jälkeen lähdettiin mun oppaani kanssa etsimään yhtä "rider's hut" majaa. Heppatyyppien oli myös tarkoitus tulla sinne, joten lähdettiin etsimään tietämme majalle. Polku ei mennyt kuin toiselle puolelle vuorta, eli takaisin sinne mistä oltiin tultu. Nyt meidän piti jatkaa vastakkaiseen suuntaan ja tehdä itse omat polkumme. Tämä onnistui tosi näppärästi ja maastossa oli tosi helppo kävellä. Vuoren juurelle kun päästiin, löydettiin hiihtoreitti, jota pitkin oli helppo ja tasainen kävellä. Nyt tietenkään sillä ei mennyt hiihtäjiä, koska lunta ei ole mailla eikä halmeilla. Talvella voi kuulemma olla puolikin vuotta lumi maassa.

Karuja lehdettömiä puita, mutta silti niin upean näköistä!

Aqueductin vieressä meni leveä polku, missä talvella kulkee hiihtolatu.

Lisää turisteja...

Majalle löydettiin helposti (kiitos mun oppaani) ja jäätiin sinne syömään eväitä ja odottelemaan ratsuväkeä. Tovin kuluttua nekin saapui paikalle. Se on aika vaikuttava näky, kun kymmenkunta ratastajaa saapuu hevosineen paikalle. Evästauon jälkeen lähdettiin oppaani kanssa jatkamaan patikointia. Matkan varrella oli kyllä taas upeita maisemia. Loppu vaiheessa multa meinasi jo usko loppua, että eikö me koskaan löydetä leiriin. Tässä taas demonstroitiin mun surkeaakin surkeammat suunnistamisen lahjat... Luulin, että leiri olisi takanamme, mutta erään mäen jälkeen leiri olikin suoraan edessämme. Tosi mukava patikkaretki :) Ilta kului leirinuotiolla istuskellessa, viiniä ja leiri-illallista nauttien. Ja ei ollut ihan mitä tahansa purkkieineksiä leiri-eväinä! Lammaspaistia, nam. Meillä oli selkeästi reissun paras kokki ja parhaat eväät.

Mökkejä

Onhan sitä pojilla pitänyt olla hieman apuvälineitä lievittämässä koti-ikävää... 

Kun katsoo oikein oikein tarkasti, niin näkee Mount Copen huipun, mistä me käveltiin tänne mökeille. 

Lounastauko

Matkan jatkuessa löytyi mm. pieni vesiputous

Bongaatko kuvasta hämähäkin? Mä bongasin sen keskellä polkua ja pomppasin ainakin puoli metriä ilmaan... Se oli ainakin kämmenen kokoinen! Okei, ei ehkä ihan aikuisen kämmenen kokoinen, mutta lapsen kämmenen... :P Ruma se oli silti. 

Eväät kunnossa. Tää taisi olla peurapaistia :) 

Auringon laskiessa oli ihan mielettömät värit. Kuva ei tee maisemalle oikeutta... 

Toisena päivänä tehtiin myös hieman paikkojen katsastusta. Käytiin läheisellä hiihtokeskuksella ja taas pienellä kävelyreissulla. Tällä kertaa mentiin yhdelle toiselle riders hutille ja treffattiin ratsastajat siellä. Kansallispuiston läpi on aikoinaan kuljetettu karjaa, joten sen takia täällä on niin paljon noita majoja. Hauskoja paikkoja kyllä ja pääsi näkemään millaisissa oloissa karjapaimenet ovat leiriytyneet. Illemmalla kävin vielä itsekseni toisellä kävelyllä. Kaikkea sitä mielikuvitus alkaakin miettimään, kun olet yksin keskellä erämaata. Tuolla kun olisi kaatunut ja lyönyt päänsä, niin kukaan ei olisi koskaan mua löytänyt... Eikä matkapuhelimessa kentän kenttää, että voisi soittaa apua. Ja samalla sitä tuli ajatelleeksi omaa pienuuttaan tässä maailmassa. Kansallispuistoa oli silmän kantamattomiin ja mä ehdin nähdä vain murto-osan siitä. Ja se metsäpalojen laajuus on ollut jotain sellaista, mitä ei osaa käsittää... 30 metrisiä lieskoja niin pitkälle kuin silmä kantaa.

Falls Creekin hiihtokeskus. 

Hiihtokeskuksen majoitusta

Polku, mitä pitkin käveltiin yhdelle toiselle riders hutille. 

Joku paikallinen Nuuskamuikkunen... Räpsin kuvia muista ja yksi miehistä änkee ton hatun mun päähän, nappaa multa puhelimen kädestä ja toteaa, että pitää sitä kaikista kuvia ottaa. :D Mukavia tyyppejä. Ja Nuuskamuikkusen taustalla näkyy yksi riders hut. 

Majaa sisältä. Majoilla oli myös vieraskirjoja, minne kävin jättämässä terveiset Suomesta :) 

Samu Sirkka! Pitää kyllä kehua Samsungin kameraa :) Ei sillä nyt mitään järkkärin tasoisia kuvia oteta, mutta puhelimeksi siinä on tosi hyvä kamera! 

Ehtoopäivän kävelyreissulta. 

Maisemaa oli niin pitkälle kuin silmä vain kantoi. Edelleen tosi vaikuttavia maisemia. 

Karun luonnon keskellä löytyy monenlaista kauneutta. 

Pimeällä käytiin tuulastamassa Aussi tyyliin ;D Taskulampun valossa käytiin kiertämässä ojia ja puroja ja bongailtiin taimenia. Ja jotkut yritti paljain käsin pyydystää niitä! Eikä ollut kaukana ettei olisi saanut pyydystettyä kaloja. Mä tyydyin vain katselemaan ja seuraamaan sivusta :D Ensinnäkin se vesi oli aivan äärimmäisen kylmää ja elävään kalaan en koske, vaikka maksettaisiin. Hauska yöllinen reissu ja tuollaistakaan kokemusta tuskin tulee ihan äkkiä vastaan :D Tähtitaivas oli öisin jotain aivan mieletöntä. Voi kun osaisin sanoin kertoa, millainen se oli. Ihan mielettömän upea ja opin muutaman uuden tähtikuvion. Tähdenlentojakin tuli bongailtua. Toivottavasti mun toiveeni toteutuu :)

Sunnuntaina oli lähdön aika. Aamulla aloitettiin jo pakkaamista, että päästäisiin hyvissä ajoin lähtemään ajamaan takaisin aamupäivän ratsastusreissun jälkeen. Sitten kuulin sen lauseen, mitä olin odottanut koko viikonlopun: haluaisitko ratsastaa? Jaa että haluaisinko?!? Luulin jo ettette koskaan kysyisi :D Tiesin, että voisin mahdollisesti päästä ratsastamaan, mutta en halunnut painostaa tai pakottaa ketään mihinkään. Mä kun en todellakaan ole mikään kokenut ratsastaja enkä halunnut ehdoin tahdoin olla kenellekään taakaksi. Mutta onnekseni pääsin ratsaille ja voi jestas mikä kokemus se olikaan! Aluksi olin melken p****halvauksen kourissa kun kuulin, että pääsen ratsastamaan koko porukan isoimmalla hevosella. Ja nimenomaan hevosella, ei ponilla niin kuin olen aikaisempina kertoina ratsastanut. Mutta voi kuinka hieno hevonen se oli. Mun tarvitsi vain istua ja nauttia kyydistä. Miten siistiä olikaan päästä ratsastamaan keskellä kansallispuistoa, ylittämään puroja ja pieniä soita, mäkiä ja aukeita. Pikkasen erilaista, kuin pelkkä hiekkakentällä ratsastaminen :P Ehdottomasti yksi sellaisista kokemuksista, mitä en tule koskaan unohtamaan.

Kaiken kaikkiaan todella hieno viikonloppu. Hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa. Unohtumattomia maisemia ja kokemuksia unohtamatta. Innolla odotan jo seuraavia reissuja ja kokemuksia :) Huomenna lähden töiden puolesta asiakastapaamiseen Bairnsdaleen, joka on noin kahden tunnin ajomatkan päässä. Seuraavaa viikonloppu reissua suunnitellaan Healesville Sanctuaryyn, jossa on nähtävillä erilaisia Australian eläimiä. Can't wait! :)

Tilannepäivitys ennen linjoilta katoamista

Huomenna lähdetään pidennetylle viikonloppureissulle High Countryyn! Katoan siis pois yhteyksien ulottuvista muutamaksi päiväksi ja nautin australialaisen luonnonpuiston annista. Luvassa hevosratsastusta, patikointia, retki-elämää ja mahtavia maisemia! Ja oikein kunnon Australian outback kokemus ^_^

Tämä viikko on pitänyt sisällään etätöiden tekemistä, shoppailua ja rentoa oleskelua. Elokuvissa tuli käytyä ja katsastettua Tuhkimo, tykkäsin kovasti. Ehkä pientä koti-ikävää havaittavissa, kun muutamassa kohtaa sain nieleskellä kyyneliä :D Tänään kävin ostamassa juoksulenkkarit! Nyt ei ole enää mitään tekosyitä lorvailuun ja voi vaihtaa kävelylenkkejä vähitellen juoksulenkeiksi. Josko sitä vielä aamulla ennen reissuun läntöä ehtisi käydä lenkillä ja testaamassa uudet popot. Hemmottelin itseäni vielä manikyyrillä ^_^ Nyt on taas kynnet kuosissa ja maalattu. Ja en enää koskaan valita, että puhuisin huonoa englantia! En halua valittaa, mutta ne aasialaiset naiset ei puhuneet kovin ymmärrettävää lontoota, kun ymmärsin ehkä yhden sanan lauseesta...

Mutta huomenna tää akka katoaa linjoilta muutamaksi päiväksi ja lähtee kokemaan todellisen outback elämyksen! Onneksi ostin puhelimelle kannettavan laturin, niin saa antaa kameran laulaa. Stay tuned!

Ihmettelin miksei mun karvainen kaveri nukkunut mun vieressä... Oli vissiin löytänyt paremman paikan :D 

Traralgonin postitoimisto. 

Kakkuvuokia! Olisin halunnut ostaa noi kaikki... 

Lenkkariostoksilla! Jalan mittaamisen ja analysoinnin jälkeen löytyi mulle sopivimmat popot :)  

Siellä ne on!

Auringonlasku tältä päivältä :)