Pallo hukassa pallon toisella puolella ^_^ : Arkea, töitä ja vapaa-aikaa

Ajattelin kirjoittaa pienehkön postauksen siitä, millaista se arki täällä oikein on. Kun ei se koko aikaa ole pelkkää reissailua ja kenguruiden bongailua :) Arkiaamut alkaa klo.07.00 herätyskellon soittoon. Useimmiten tulee herättyä jo ennen tätä, kun havahtuu esim. karvaisten kaverien pyöriessä naaman edessä. Mutta en valita, koska kotona normaali aamuherätys olisi 05.30. Ja aamuhan alkaa a:lla eli aamupalalla! Vedenkeitin porisemaan ja teet ja puurot tulille. Nyt sitä alkaa jo pikkuhiljaa oppia, että aina ei tarvitse syödä pelkkää vaaleaa paahtoleipää, vaan voi yrittää syödä vähän terveellisemmin, niin kuin kotonakin. Mutta on se maapähkinävoi-hunaja-paahtoleipä silti aika nannaa :P Aamupalan lomassa ehtii plärätä facebookin ja watsapin läpi, koska yön aikana on ehtinyt tulla jos jonkinlaisia viestejä. Rentojen ja kiireettömien aamutouhujen jälkeen on hyvä lähteä talsimaan lähimmälle bussipysäkille.

Lähin bussipysäkki on 10 minuutin kävelymatkan päässä. Ja jos on oikein reippaalla päällä, voi kiertää takaportin kautta, jolloin matka on noin 20 min :P Aamut alkaa täällä olla jo aika kylmiä, joten kävelymatkalle saa varata lämmintä päälle. Tänään oli ensimmäinen aamu, kun laitoin pitkikset farkkujen alle! Ja ihan sopivan lämmin oli niiden kanssa. Ilman olisi voinut olla hieman vilpoisa. Bussissa ihmettelin, miten jotkut tarkeni shortseissa o.O Ja sateenvarjo löytyy aina repusta. Sateet kun voi yllättää hyvinkin äkkiä, mutta tähän mennessä olen sontsaa tarvinnut vain kahdesti.*koputtaa puuta*

Bussissa maksuvälineenä on Myki-kortti, eli paikallinen bussikortti. Se löytyy kaikilta bussimatkustajilta ja sinne ladataan aina lisää rahaa matkoja varten. Bussin etuosassa, kuskia vastapäätä on pieni vihreä pömpeli, jossa korttia höylätään ja kortti kertoo sulle paljonko kortilla on rahaa/matkoja jäljellä. Mun päivittäinen meno-paluu matka maksaa 4,4$ eli noin 3,2€. Ja kaikki bussikuskit tuntuu olevan tosi mukavia, kun ne aina niin iloisesti vastaa mun tervehdyksiini. Ja kun kiität matkasta, saat vastakaikuna muutakin kun vain murahduksen takaisin.

Töissä työpäivät ovat erilaisia, joten perus työpäivää on vaikea kuvailla. Toisinaan olen työskennellyt itsenäisesti ja suunnitellut omia projektejani, ja toisinaan olen osallistunut asiakastapaamisiin ja muihin työtehtäviin. Viime viikolla käytiin asiakastapaamisessa kahden tunnin ajomatkan päässä. Asiakas itse asui noin kolmen tunnin ajomatkan päässä, joten hän ei päässyt käymään toimistolla ja tämä tapaamispaikka oli kompromissi. Asiakas oli saanut valita tapaamispaikan. Paikalliset virastot tarjoavat toimistotilojaan palaverikäyttöön, mutta osalle asiakkaille tällainen virallinen tapaamispaikka voi olla kynnyskysymys. Joten kun asiakas sai valita paikan, tapasimme Mäkkärissä :) Näitä asiakastapaamisia on tosi mielenkiintoinen päästä seuraamaan ja näkemään miten työntekijät työskentelevät. Työ on niin hienovaraista, koska et saa periaatteessa asettua kenenkään osapuolen puolelle. Sinä kuuntelet ja selvität mitä asiakas haluaa ja ajat hänen asiaansa. Voit kysyä asiakkaalta, miksi hän asuu kaukana palveluista, kun muuttamalla lähemmäs palveluita, hänen elämänsä helpottuisi huomattavasti. Voit kertoa asioiten plussat ja miinukset, mutta asiakas on loppupeleissä se, joka tekee päätökset. Tämä voi toisaalta olla hieman turhauttavaakin työntekijälle, koska aina asiakkaat eivät ota työntekijän neuvoista vaaria... Mutta on hienoa päästä seuraamaan miten hienovaraisesti, mutta myös varmasti ja vahvasti työntekijät osaavat ottaa puheeksi vaikeitakin asioita.

Pääsin myös tutustumaan kehitysvammaisten päivätoimintakeskukseen. Täällä oli kaksi eri ryhmää, yksi ryhmä alakerrassa ja toinen yläkerrassa. Mut otettiin tosi hyvin vastaan, kierrätettiin ympäri taloa ja tutustutettiin paikkoihin. Sain omat avaimet, että pääsin kulkemaan esim. keittiöihin ja taukotilaan. Mikä siinä on, että kun saat avainnipun roikkumaan taskuun, niin heti tulee paljon virallisempi ja tärkeämpi olo :D Tervetulokierrosten jälkeen jäin yläkerran ryhmän seuraan. Mulle sanottiin, että saan ihan vapaasti vaellella näiden kahden ryhmän välillä ja seurailla heidän puuhia, mutta enhän mä malttanut lopulta lähteä yläkerran porukan seurasta minnekään :D Tykästyin niin paljon etenkin sen ohjaajan tyyliin kohdata ja puhua asiakkaille, että siinä tuli pakostakin itsellekin hyvä mieli. Päivän aikana puuhailtiin yhteisen taideprojektin parissa. Ja sain uuden parhaan kaverin! Lounasaikaan ryhmään tuli myös kehitysvammainen poika, joka oli heti ottamassa mut avosylin vastaan. Ja ihan kirjaimellisesti! Sain loppupäivän aikana niin monta halia, että sai halikiintiö hyvin täydennystä. Ja joka paikkaan mua piti viedä käsikynkässä ja näyttää kaikki talon hienoudet. Häneltä sain uuden lempinimen, Rocky. Hanne on muutenkin tosi vaikea lausuttava, niin olen jo tottunut jos jonkinlaisiin variaatioihin, mutta tämä oli ihan uusi nimi ;) Mutta en valita, onhan toi nyt aika komea lempinimi! Päivän jälkeen pääsin muutaman asiakkaan kanssa samalla tila-taksilla takaisin kämpille. Mun uusi paras ystävä oli myös samalla autossa ja hänelle oli kunnia asia päästä saattamaan mut taksille. Vietiin asiakkaat ensin koteihinsa ja asuntoloihinsa ja sitten vasta mut. Viimeisenä asiakkaista pois jäi mun kaverini, joka alkoi ihan itkemään, kun en voinut tulla hänen mukanaan hänen kotiinsa. Oli siinä selittäminen miksi minun pitää mennä omaan kotiin... :)

Työharjoittelu on ollut tosi antoisaa ja mukavaa. Työpäivän jälkeen oon ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut ihan tosissani urheilemaan. Aluksi pitäydyin vain pelkissä kävelylenkeissä, mutta nyt olen innostunut ihan juoksemaankin. Oon oppinut, että juokseminen on kuin hyvä krapula: ensin pelkää että kuolee ja tovin päästä pelkää ettei kuolekaan... ;) Tänään sitä ensimmäistä kertaa osasi jopa nauttia juoksemisesta! Eiköhän se tästä, kun aikansa köpöttelee. Pakko on vaan jotain tehdä, että saa kaikki suklaat, viinit ja muut hyvät pois vyötäröltä. Kun täällä nyt vaan sattuu olemaan kaikkea hyvää! :P

Shoppailu on myös tosi mukavaa ajanvietettä ;) 15 minuutin bussimatkan päässä on lähin ostoskeskus ja se onkin tullut jo aika tutuksi. Aikaa on mukava kuluttaa mm. manikyyrissa, elokuvissa ja lounaalla. Ihan perus manikyyri maksaa 20$ eli noin 14€. Nyt kävin ostamassa vähän omia lakkoja, niin ei tarvitse joka viikko rampata manikyyrissa :) Elokuvissa käyminen kustantaa opiskelijalta 15$ eli noin 10-11€. Tähän mennessä on tullut käytyä katsomassa Tuhkimo ja The Age of Adaline. Lounaspaikkoja löytyy muutamia, mutta kas kummaa kun mä onnistun aina valitsemaan ne kahvilat, mistä saa ihania jälkkäreitä ;)