lauantai 7. maaliskuuta 2015

Matka Melbourneen

Tässä seuraavassa on juttua vain ja ainoastaan matkasta Melbourneen. Juttu on aika pitkä, koska tapahtumia riitti, joten yrittäkää sinnitellä mukana :D

Näin perjantai-iltana ensimmäisen, ja luojan kiitos viimeisen torakan hotellin käytävällä... Piti sitten mennä vielä taskulampun kanssa sorkkimaan oman sängyn alle ja katsomaan, ettei siellä vain ole ketään ylimääräistä. Joko siellä oli hämähäkki tai hyvin paljon hämähäkkiä muistuttava roska, niin voi olla että öttiäisten pelko vähän häiritsi unen laatua. Ja vänän saattoi jo lentomatkustaminenkin jännittää. Huonosti nukutun yön jälkeen piti vielä käydä suihkussa jaa viimeistellä pakkaaminen. Kaikki valmista ja ei kun roudaamaan tonnin painoista laukkua portaita alas. Onneksi vain yksi kerron alaspäin, mutta oli ne portaat aika jyrkät... Palautin huoneen avaimen sille tarkoitettuun lokeroon, käännyin takaisin laukulle ja huomasin yhden renkaan irronneen. Sana tarkka lainaus tässä kohtaa taisi olla: Siis et oo tosissas!?! (Huom, ei edelleenkään yhtään ärräpäätä ;) ) Mutta sainpas lyötyä renkaan takaisin kiinni laukun pohjaan. Se nyt olisikin vielä puuttunut, että olisi kolmella renkaalla joutunut pärjäämään...

Koska lento lähti vasta 17.25 ja hotellista piti kirjautua ulos viimeistään kello 10, oli mulla vähän aikaa tapettavana. Menin siis kirjastoon, joka oli lentokentän varrella ja siitä mun olisi matkalaukunkin kanssa helppo siirtyä. Ajan ja läppärin sekä puhelimen akun sai helposti kulumaan nettiä pläräten. Kun tuli aika lähteä siirtymään kohti lentokenttää, päätin käydä vessassa ennen sitä. Käsiä pestessäni onnistuin nyrjäyttämään peukaloni! Vesihanan nappia piti painaa seinää vasten ja huolimattomuuttani painoin liian kovaa... Rutina vaan kävi ja tuntui, kuin sormi olisi taittunut kahtia. Tämä on säbäkentältä tuttu vamma, joten tiesin heti mistä on kyse. Pidin hetken aikaa sormea kylmän veden alla, mutta jomotus oli silti melkoinen. Onneksi seuraavilla junalaitureilla oli hissit, niin ei tarvinnut laukkua yrittää nostella. Onneksi sormi ei kuitenkaan loppujen lopuksi ihan hirvittävän pahasti mennyt, koska pystyin jo illalla puristamaan kynää niin, että kirjoittaminen onnistui. Hieman sormi on vielä jäykkä eikä liikeradat ole vielä ihan palautuneet, mutta kovin kipeä se ei onneksi enää ole.

Lentokentällä kaikki meni ihan nappiin. Sain lähtöselvityksen viimeisteltyä, boarding passin tulostettua ja ruumalaukkuun oikean tiketin. Bag drop tiskin aukeamista joutui hetken aikaa odottamaan. Laukun jättäminen ruumaan ja turvatarkastus menivät aivan naurettavan  helposti! Pessimisti ei pety, vai miten se meni? Vissiin on saanut vähän väärän kuvan Australian rajalla ohjelmasta :P Itse lennon lähtöä sai odottaa hieman oletettua kauemmin, koska aikaisempi lento oli noin 25min myöhässä. Lento sujui tosi mutkattomasti ja ennen kaikkea nopeasti. Tuntui, ettei nousun jälkeen ehditty kauaakaan lentää, kun jo aloitettiin laskeutuminen. En edes ehtinyt juomaan tilaamaani viiniä rauhassa loppuun, kun jo piti tarjotin nostaa ylös :P Mutta eipähän jännittänyt laskeutuminen enää niin paljon!

Melbourneen laskeuduttiin noin 10min aikataulusta myöhässä, mutta mulle sillä ei ollut merkitystä. Vaikka kone olisikin ollut ajoissa, en olisi ehtinyt aikaisempaan junaan. Matkalaukkunikin selvisi Melbourneen asti ja ei kun etsimään SkyBussia, millä pääsi keskustaan ja bussi- ja juna-asemalle. Tiesin vain sen, että juna, mihin halusin mennä lähtisi jostain bussipysäkin lähettyviltä, mutta tarkasta sijainnista ei ollut varmaa tietoa. Ja ei kun taas massojen mukana liikkeelle ja seuraamaan opastekylttejä. Hyvin löytyi lipputiski ja oikea laituri, mistä juna lähtisi. Junaan pääsi nousemaan noin tuntia ennen sen lähtöä, niin ei tarvinnut laiturilla istuskella.

...Mutta se itse junamatka... Se ei mennyt niin sanotusti kuin Strömsössä...
Juna pysähtyi Caulfieldin asemalle, mikä oli reitin alkupäässä. Täys stoppi. Selvisi, että pysäytyksen takana on poliisi ja syynä on se, että joku/jotkut kävelevät raiteilla. Junia ei päästetty kulkemaan, ennen kuin häiriköt saatiin kerättyä pois ja matka pääsisi turvallisesti jatkumaan. Pysähdys kesti ainakin tunnin. En voi olla ihan varma, koska ei pahemmin tullut kelloa katsottua... Onneksi mulla oli hyvät eväät matkassa! Ja mukavia vieruskavereita, joiden kanssa jutella ja jotka tulkkasivat mulle tapahtumia. Kuulutuksista mun on välillä vähän vaikea saada selvää, koska äänenvoimakkuus ei aina ole kamalan suuri ja puhuja voi mumista tai puhua kamalan nopeasti. Mun aivot tarvitsee hieman aikaa kääntämistyölle :P

Loppujen lopuksi päästiin taas liikkeelle. Mutta ei tässä vielä kaikki! Koska matkaan oli kulunut jo reilusti enemmän aikaa, mitä piti, niin junan kuljettajalla tuli aikarajoitukset vastaan. Juna stoppiin Warragulin asemalle, joka oli neljän pysäkin päässä mun asemasta. Tästä eteenpäin olisi kuljettajan ollut laitonta kuljettaa junaa ja jos jotain olisi sattunut, ei vakuutukset olisi korvannut. Suunnitelmana oli odottaa perässä tulevaa junaa, liittää junat yhteen ja jatkaa matkaa kahden kuljettajan voimin. Matkustajia pyydettiin nousemaan junasta laiturille siksi aikaa, että junat "kolahtaisivat" yhteen. Siinä sitä seistiin asemalla noin 20min (?) ja odoteltiin. Yksi junan matkustajista oli sammunut (?) junaan ja konduktööreillä olikin kova työ saada kaveri hereille. Ambulanssin tarpeellisuuttakin jo pohdittiin, mutta onneksi kaveri lopulta virkosi. Huumeillakin oli luultavasti osuutta asiaan... Mutta onneksi tälle junamatkalle ei tapahtunut sen enempää ihmeellisyyksiä ja pääsin lopulta oikealle asemalle. Yli kaksi tuntia myöhässä aikataulusta.

Mutta ei tässäkään vielä kaikki! :D Automatkalla jouduttiin vielä poliisin pysäyttämäksi, kun mentiin vähän vanhoilla vihreillä liikennevaloista. Mutta luojan kiitos selvittiin pelkällä varoituksella. Sakot tästä reissusta nyt vielä olisikin puuttunut. Poliisikin kyseli, että mistä päin Suomea mä olen. Hänen luonaan oli joko parhaillaan tai aikaisemmin ollut suomalainen vaihto-opiskelija, joten hän oli hyvin ymmärtäväinen ja ystävällinen.

Täällä sitä nyt ollaan! Huomenna maanantaina on yleinen vapaapäivä, joten työharjoittelukuvioiden selvittäminen siirtyy tiistaille. Toisaalta ihan hyvä, niin saa vähän huilahtaa näin tapahtumarikkaan matkan jälkeen! :D Pääsin jo kiertoajelulle ympäri kylää ja ensimmäiset villit kengurut bongattu! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti