Harkkaa ja lenkkejä

Tiistain haastattelu oli ja meni. Omasta mielestäni se meni hyvin! Olin kuitenkin pettynyt, kun en saanut haluamaani eli allekirjoitettua sopimusta... Mutta ison organisaation rattaat tarvitsevat aikaa pyöriäkseen ja asia etenee, joten ei huolta. Sain jälkeenpäin kuulla sisäpiirin tietoa, että kyllä mulle joku paikka löydetään. Se paikka ei välttämättä ole mun alaltani, eli lasten parista, mutta tässä kohtaa se ei haittaa mua tippaakaan ja olisin innolla menossa oppimaan! Tämän lisäksi mulla on vielä yksi toinen viritelmä meneillään ja mulla saattaisi olla mahdollisuus päästä tekemään osa harjoittelusta ala-asteelle. Mulla on tapaaminen koulun rehtorin kanssa ensi keskiviikkona. Panikoin jo niin paljon tuon edellisen tapaamisen kanssa, että mitä laitan päälleni, niin nyt se panikointi taitaa tulla potenssiin sata! Koulu on katolinen koulu, joten ihan missä tahansa narutopeissa ja shortseissa ei paikalle kehtaa mennä...

Joten asiat etenee. Hitaasti, mutta varmasti :) Ja tässä on kuitenkin vielä aikaa suorittaa harjoittelu, ei vielä ole mikään kiire. Tätä pitää muistaa hokea itselleen, kun se paniikki ja ahdistus meinaa iskeä... Kyllä mä sen harjoittelun saan suoritettua ja tunnit kasaat! Koululta saamani apurahan voin ainakin osittain joutua palauttamaan... Se kun vaatii sen 12 viikon harjoittelun ja se ei enää tule onnistumaan. Tässä kohtaa voin rehellisesti sanoa, että se ei huoleta ollenkaan. Rahaa se vain on. Kunhan vain saan harjoittelun suoritetuksi ja pääsen ehjänä kotiin, kun sen aika koittaa, niin muulla ei ole väliä :)

Kävelylenkkejä on täällä tullut tehtyä useampikin. Pakko yrittää jotain tehdä, ettei lisäkiloja tule muuallekin kuin vain matkalaukkuun :P Ja ensimmäistä kertaa tällä reissulla mun maailman parhaat kengät teki tenän! Yhden kävelylenkin jälkeen sain kolme rakkoa! Olisi kannattanut kääntyä takaisin paljon paljon aikaisemmin, mutta kun ei... Sisulla sitä vedin sen lenkin mitä olin ajatellutkin. Saldona siis kolme rakkoa ja kahdeksan kilometrin lenkki. Rakot sain maanantaina ja ne vieläkin vähän vaivaa. Kannattaisi vissiin hieman antaa jalkojen huilata, koska viikonloppuna saa kumminkin kävellä...

Tein suunnitelmat lauantaille lähteä käymään Melbournen keskustassa. Viikonloppuna ei kuitenkaan tapahdu mitään harkka-asioiden suhteen, koska paikat ovat kiinni. Parempi siis ottaa ilo irti täällä olosta ja nauttia! :) Suunnitelmana on käydä katsomassa vain kaksi kohdetta: Queen Victoria Market ja Melbourne Museum. Molemmat kohteet ovat sellaisia, mihin saa varmasti kulumaan useammankin tunnin, ellei jopa koko päivän. Saa sitten rauhassa kierrellä, kun ei ahnehdi liikaa yhdelle päivälle :) Queen Victoria Marketilta odotan paljon ihania kojuja. Ja ruokaa! Siellä ei anneta budjetin painaa, jos näkee jotain herkullista ;) Melbourne Museum on siitä ihana paikka, että he antavat alennuksen myös ulkomaalaisella opiskelijakortilla! Toiset paikat kun antavat alennetun hinnan vain australialaisille opiskelijoille... Innolla jo odotan lauantaita! :)

Loppuun vielä kuvia mun olostani täällä ja lenkkipoluista:

Ennen jokaista siltaa oli, että kävelytie loppuu ja sillan jälkeen, että kävelytie alkaa... Daa? :P

Tämä lenkki kiersi pienen lammen ympäri. 

Ihanat lenkkimaisemat! Ja kun samalla kuunteli lempimusiikkiaan niin tunsi olevansa lähempänä kotia :) 

Seuraavalla lenkillä bongattiin lehmiä. 

Omppoi?

Maisemat on ainakin kohdallaan :) 

Tällä asfalttitiellä sain ne perhanan rakot...

Jos sitä edes vähän rusketusta saisi... :P 

Mun vastine Greyn Anatomialle :P 

Kenguruita bongattu pullon kyljestä... Paikalliset viinit on kyllä hyviä!

Hanne the ponityttö

 Mutta se tärkein kuitenkin ensin. Sain tiistaille haastatteluajan mahdolliseen harjoittelupaikkaan! Tämä pomo kenen kanssa olen menossa juttelemaan, on kuulemma tosi innoissaan asiasta. Heillä ei ole koskaan aikaisemmin ollut ulkomaalaista vaihto-opiskelijaa, joten se olisi heillekin mielenkiintoinen kokemus. "Could be a wonderful way to celebrate diversity!" Tää työpaikka on yksityinen, taloudellista voittoa tavoittelematon järjestö. He tarjoavat erilaisia tukipalveluita mm. kodittomille, perheille ja nuorille. Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta paikalta, joten peukut pystyyn! He ottavat opiskelijoita yleensä vain yhdestä tietystä koulusta, joten toivotaan, että mun kohdalla voidaan tehdä pieni poikkeus... Mutta nyt on onneksi jo jotain konkreettista, mitä odottaa! :)

Sitten päästään siihen, mitä mä täällä muuten olen puuhaillut. Ja mitäs muuta heppatilalla voi puuhailla, kuin heppatouhuja ;) Pääsin elämäni ensimmäistä kertaa oikeasti ratsastamaan! Olen mä joskus aikaisemmin ollut ponin selässä, mutta edellisestä kerrasta taitaa olla ainakin miljoona vuotta aikaa. Eikä sitä voinut sanoa ratsastamiseksi, kun vain istuit ponin selässä, mutta nyt voin sanoa oikeasti ratsastaneeni! Oli perjantai ja kolmastoista päivä, mikä voisikaan mennä vikaan? ;) (Pakko oli kyllä kotoa tarkistaa, että olihan ne vakuutukset nyt ihan varmasti kunnossa...)

Mun rauhallinen ja luotettava ratsuni :)

Sain ratsukseni ihastuttavan 34-vuotiaan poniherran. Luulin, että mua ensin taluteltaisiin ympäri kenttää, mutta ei :D Ei muuta kuin liikkeelle ja menoksi! Miten jännä tunne se olikaan. Siinä kävelyn lomassa harjoiteltiin oikeaa kehon asentoa ja tasapainon löytämistä. Yläkroppa mulla meni kuulemma heti tosi luonnollisesti. Jotenkin kamalan vaikea uskoa, kun mun ryhti on normaalisti niin kamalan hyvä... ;) Tasapainon hakemista harjoiteltiin seisomalla satulassa ja istumalla ilman, että jalat olivat jalustimissa. Toi seisominen oli kamalan vaikeaa! Varsinkin kun samalla piti yrittää ohjata :D Pääsin myös kokeilemaan ravaamista. Muiden tekemänä se näyttää todella helpolta ja sulavalta, mutta sitä se ei ollut. Kamalan jännää ja pomppuisaa :D Mutta mä onnistuin! Lopuksi pääsin vielä kiertämään lenkin alueen ympäri ja voi vitsin miten hienoa oli. Siniseltä taivaalta paistanut aurinko oli kirsikka kakun päällä. Jalat oli kyllä hyytelöä ja takamuskin hellänä. Mutta oli se kivaa! En olisi uskonut, että pitäisin siitä ihan noin paljon. :)

Taidepläjäys. Pakko rakastaa näitä sinisen ja vihreän eri sävyjä. 

Lauantai menikin kokonaan heppakisoissa. Kuten uskoa saattaa, en ole koskaan aikaisemmin ollut tällaisissa kisoissa. Kisat oli Geelongissa, Melbournesta lounaaseen. Täältä sinne ajoi noin kolmisen tuntia. Ajettiin Melbournen keskustan läpi ja nyt jopa näki paremmin maisemia, kun viimeksi oli niin pimeää. Formulat on täällä juuri tänä viikonloppuna, joten aamulla jouduttiin pieneen aamuruuhkaan. Paikan päällä vietiin hevoset pilttuuseen ja tämä turisti lähti kiertelemään ja katselemaan paikkoja. Olin onneksi saanut "kisapassin" lainaan, jolla pääsin ilmaiseksi sisälle ja kulkemaan missä vain. Tavallinen pulliainen kun olisi saanut pulittaa lipusta noin 20AUD eikä tavallisella lipulla olisi päässyt joka paikkaan. Väkeä oli paikalla ihan kivasti, mutta ei mitenkään tungokseen asti. "Bättre folkille" oli hienot omat tilansa ja kyllä sitä parempaa väkeä näki kulkemassa ympäri kisapaikkaakin. Hienoja hattuja kyllä tädeillä, ei voi muuta sanoa.

Heppakisoista. Tuolla lasiseinän takana oli kaikki "hienot" ihmiset hattuineen. Ja lähtöjen välissä kaikki oli jossain muualla, joko juomassa kaljaa tai katsomassa tv:stä muita kisoja. 

Lähtöjä oli noin parinkymmenen minuutin (?) välein ja itse kisa kesti n.1,5-2,5min. Ennen kisaa hevoset kävelivät ympäri pienempää kenttää ja se oli käsittääkseni ns. paraatikävely. Kellon soidessa oli jockeyn aika hypätä hevosen selkään ja lähteä siirtymään kohti lähtöporttia. Kamalan pieniä ne jockeyt! Musta olisi ainakin pituuteni puolesta tullut hyvä sellainen :P Lähdön jälkeen pääsin sillä mun kisapassilla ihanaan ilmastoituun huoneeseen katsomaan uusintaa kisasta, hörppimään kisajuomaa ja oli siellä tarjolla voileipiäkin. Ulkona oli parhaimmillaan varmasti lähemmäs 30 astetta lämmintä, joten ilmastoitu viileä huone tuntui taivaalliselta. Eikä se olutkaan hullummalta maistu, vaikka normaalisti en olutta juurikaan juo! Ja pieni vinkki, jos ei muuten hikoile tarpeeksi 30 asteen lämmössä: kannattaa syödä chili-sipsejä. Pysyy mukavasti hiki pinnassa... :P

Samainen katsomo eri kuvakulmasta. 

"Paraatialue". On sinne kuvaan muutama hieno hattukin eksynyt :P

Seuraponi :) Siinä on heppa mun makuuni!

Tämän tallin hevosille ei menestystä tänään tippunut, sijoitukset neljäs ja seitsemäs. Mä puolestani löysin mulle sopivat ravihevoset, aivan ihastuttavat miniponit! Ponit oli kuulemma tuotu seuraponeiksi pitämään seuraa ravihevosille. Siinä oli sopivan kokoinen heppa mun makuuni ;) Kotimatka ei pitänyt sisällään mitään ihmeellisyyksiä. Yksi kuollut kenguru bongattu :( Suihkun kautta nukkumaan pitkän päivän jälkeen. Olihan se tosi mielenkiintoista päästä oikein lähietäisyydeltä näkemään kisoja. Ei ehkä kuitenkaan ihan se mun kuppi teetä ;)

Ja takaisinpäin. Muistuttaako toi liikennemerkki ketään muuta mistään... Vai olenko se vain minä :D

West Gate Bridge Melbournessa.

Melbournen kyläpahanen. 

Tässä sitä sitten vietellään sunnuntaita, hörpitään teetä ja odotellaan, että kotiväki herää. Skypemaratonia odotellessa <3

Aamu alkaa a:lla eli aamuteellä ja kilo hunajaa sekaan :P

Mmmmmmmm.....

Onneksi ei tarvitse yksin datailla :)

Eikä nukkua ^_^ 

Ei uutisia eteläiseltä pallonpuoliskolta...

Melbournessa ollaan ja matkan tapahtumista toivuttu ;) Sää on ollut hyvä, ei ihan niin lämmin kuin Sydneyssä, mutta ei tarvitsekaan olla! 20-25 astetta on ollut jo ihan inhimilliset lämpötilat. Tuuli käy välillä niin kovaa, että tänään sai jopa hakea takkia päälle. Mutta tuulisen ja pilvisen sään ei saa antaa hämätä, onnistuin nimittäin polttamaan nenänpääni... Sain sentään sinniteltyä näin pitkälle ennen kuin poltin itseni :D Ja olen kyllä sen jälkeen joka aamu laittanut aurinkorasvaa, vaikka olisi pilvistä.

Mutta mutta... Harkkapaikkaa ei vieläkään ole... Olen soittanut tai käynyt paikallisia päiväkoteja läpi ja kaikilla on sama laulu: opiskelijapaikat on jo syksyyn asti täynnä. Ei auta, kuin jatkaa yrittämistä. Tänään yhdellä työpaikalla pitäisi olla palaveri, jossa he keskustelevat mm. mun mahdollisuudesta suorittaa harjoittelu siellä. Peukut pystyyn! Tätä paikkaa on kans koko viikko yritetty järkätä ja odottaminen on se vaikein osuus... Jos sekin paikka menee puihin, niin olen jo varmuuden vuoksi kerännyt seuraavia numeroita ylös, minne soitella ja kysellä. Täytyy nyt toivoa, että jotain löytyy, ettei tarvitsisi tulla suunniteltua aikaisemmin kotiin :( Nää tyypit on kyllä tosi luottavaisia sen suhteen, että kyllä me jotain mulle järjestetään. Sitä mäkin toivon...

Tää paikka, missä mä nyt asustelen, on kaikkien heppatyttöjen paratiisi. Hevosia ja tilaa löytyy vaikka muille jakaa. Hitto kun vaan ymmärtäisi jotain hevosista ;) Mutta tosi hieno kokemus tämäkin! Eipä varmaankaan tulisi kohdattua moista kotipuolessa. Pääsen kuulemma jossain kohtaa ratsastamaankin :) Ei kai tämmösestä paikasta voisikaan edes lähteä, ellei ole edes kerran kokeillut. Lauantaina mennään ratsastuskisoihin ja tosi mielenkiinnolla odotan, millainen tapahtuma se on! Täältä tallilta siellä on kaksi hevosta kilpailemassa. Toinen on jo varma voittaja, koska MÄ syötin sille porkkanan, joten sen on pakko mennä kovaa ;)

Kylänä tää on aika pieni, mutta kyllä siitä silti riittää suomalaiselle turistille nähtävää. Jos ei muuten, niin yrittää käydä bongaamassa kenguruita! Kävin bussilla myös naapurikylässä ja katsastamassa paikallisen ostoskeskuksen. Löysin jopa oikeat bussipysäkit kerrasta ^_^

Tie kämpille. Nyt ollaan niin sanotusti landella :) 

Heppatyttöjen paratiisia. 

Läheinen puisto. 

Onneksi on karvaisia kavereita lievittämässä koti-ikävää <3

Matka Melbourneen

Tässä seuraavassa on juttua vain ja ainoastaan matkasta Melbourneen. Juttu on aika pitkä, koska tapahtumia riitti, joten yrittäkää sinnitellä mukana :D

Näin perjantai-iltana ensimmäisen, ja luojan kiitos viimeisen torakan hotellin käytävällä... Piti sitten mennä vielä taskulampun kanssa sorkkimaan oman sängyn alle ja katsomaan, ettei siellä vain ole ketään ylimääräistä. Joko siellä oli hämähäkki tai hyvin paljon hämähäkkiä muistuttava roska, niin voi olla että öttiäisten pelko vähän häiritsi unen laatua. Ja vänän saattoi jo lentomatkustaminenkin jännittää. Huonosti nukutun yön jälkeen piti vielä käydä suihkussa jaa viimeistellä pakkaaminen. Kaikki valmista ja ei kun roudaamaan tonnin painoista laukkua portaita alas. Onneksi vain yksi kerron alaspäin, mutta oli ne portaat aika jyrkät... Palautin huoneen avaimen sille tarkoitettuun lokeroon, käännyin takaisin laukulle ja huomasin yhden renkaan irronneen. Sana tarkka lainaus tässä kohtaa taisi olla: Siis et oo tosissas!?! (Huom, ei edelleenkään yhtään ärräpäätä ;) ) Mutta sainpas lyötyä renkaan takaisin kiinni laukun pohjaan. Se nyt olisikin vielä puuttunut, että olisi kolmella renkaalla joutunut pärjäämään...

Koska lento lähti vasta 17.25 ja hotellista piti kirjautua ulos viimeistään kello 10, oli mulla vähän aikaa tapettavana. Menin siis kirjastoon, joka oli lentokentän varrella ja siitä mun olisi matkalaukunkin kanssa helppo siirtyä. Ajan ja läppärin sekä puhelimen akun sai helposti kulumaan nettiä pläräten. Kun tuli aika lähteä siirtymään kohti lentokenttää, päätin käydä vessassa ennen sitä. Käsiä pestessäni onnistuin nyrjäyttämään peukaloni! Vesihanan nappia piti painaa seinää vasten ja huolimattomuuttani painoin liian kovaa... Rutina vaan kävi ja tuntui, kuin sormi olisi taittunut kahtia. Tämä on säbäkentältä tuttu vamma, joten tiesin heti mistä on kyse. Pidin hetken aikaa sormea kylmän veden alla, mutta jomotus oli silti melkoinen. Onneksi seuraavilla junalaitureilla oli hissit, niin ei tarvinnut laukkua yrittää nostella. Onneksi sormi ei kuitenkaan loppujen lopuksi ihan hirvittävän pahasti mennyt, koska pystyin jo illalla puristamaan kynää niin, että kirjoittaminen onnistui. Hieman sormi on vielä jäykkä eikä liikeradat ole vielä ihan palautuneet, mutta kovin kipeä se ei onneksi enää ole.

Lentokentällä kaikki meni ihan nappiin. Sain lähtöselvityksen viimeisteltyä, boarding passin tulostettua ja ruumalaukkuun oikean tiketin. Bag drop tiskin aukeamista joutui hetken aikaa odottamaan. Laukun jättäminen ruumaan ja turvatarkastus menivät aivan naurettavan  helposti! Pessimisti ei pety, vai miten se meni? Vissiin on saanut vähän väärän kuvan Australian rajalla ohjelmasta :P Itse lennon lähtöä sai odottaa hieman oletettua kauemmin, koska aikaisempi lento oli noin 25min myöhässä. Lento sujui tosi mutkattomasti ja ennen kaikkea nopeasti. Tuntui, ettei nousun jälkeen ehditty kauaakaan lentää, kun jo aloitettiin laskeutuminen. En edes ehtinyt juomaan tilaamaani viiniä rauhassa loppuun, kun jo piti tarjotin nostaa ylös :P Mutta eipähän jännittänyt laskeutuminen enää niin paljon!

Melbourneen laskeuduttiin noin 10min aikataulusta myöhässä, mutta mulle sillä ei ollut merkitystä. Vaikka kone olisikin ollut ajoissa, en olisi ehtinyt aikaisempaan junaan. Matkalaukkunikin selvisi Melbourneen asti ja ei kun etsimään SkyBussia, millä pääsi keskustaan ja bussi- ja juna-asemalle. Tiesin vain sen, että juna, mihin halusin mennä lähtisi jostain bussipysäkin lähettyviltä, mutta tarkasta sijainnista ei ollut varmaa tietoa. Ja ei kun taas massojen mukana liikkeelle ja seuraamaan opastekylttejä. Hyvin löytyi lipputiski ja oikea laituri, mistä juna lähtisi. Junaan pääsi nousemaan noin tuntia ennen sen lähtöä, niin ei tarvinnut laiturilla istuskella.

...Mutta se itse junamatka... Se ei mennyt niin sanotusti kuin Strömsössä...
Juna pysähtyi Caulfieldin asemalle, mikä oli reitin alkupäässä. Täys stoppi. Selvisi, että pysäytyksen takana on poliisi ja syynä on se, että joku/jotkut kävelevät raiteilla. Junia ei päästetty kulkemaan, ennen kuin häiriköt saatiin kerättyä pois ja matka pääsisi turvallisesti jatkumaan. Pysähdys kesti ainakin tunnin. En voi olla ihan varma, koska ei pahemmin tullut kelloa katsottua... Onneksi mulla oli hyvät eväät matkassa! Ja mukavia vieruskavereita, joiden kanssa jutella ja jotka tulkkasivat mulle tapahtumia. Kuulutuksista mun on välillä vähän vaikea saada selvää, koska äänenvoimakkuus ei aina ole kamalan suuri ja puhuja voi mumista tai puhua kamalan nopeasti. Mun aivot tarvitsee hieman aikaa kääntämistyölle :P

Loppujen lopuksi päästiin taas liikkeelle. Mutta ei tässä vielä kaikki! Koska matkaan oli kulunut jo reilusti enemmän aikaa, mitä piti, niin junan kuljettajalla tuli aikarajoitukset vastaan. Juna stoppiin Warragulin asemalle, joka oli neljän pysäkin päässä mun asemasta. Tästä eteenpäin olisi kuljettajan ollut laitonta kuljettaa junaa ja jos jotain olisi sattunut, ei vakuutukset olisi korvannut. Suunnitelmana oli odottaa perässä tulevaa junaa, liittää junat yhteen ja jatkaa matkaa kahden kuljettajan voimin. Matkustajia pyydettiin nousemaan junasta laiturille siksi aikaa, että junat "kolahtaisivat" yhteen. Siinä sitä seistiin asemalla noin 20min (?) ja odoteltiin. Yksi junan matkustajista oli sammunut (?) junaan ja konduktööreillä olikin kova työ saada kaveri hereille. Ambulanssin tarpeellisuuttakin jo pohdittiin, mutta onneksi kaveri lopulta virkosi. Huumeillakin oli luultavasti osuutta asiaan... Mutta onneksi tälle junamatkalle ei tapahtunut sen enempää ihmeellisyyksiä ja pääsin lopulta oikealle asemalle. Yli kaksi tuntia myöhässä aikataulusta.

Mutta ei tässäkään vielä kaikki! :D Automatkalla jouduttiin vielä poliisin pysäyttämäksi, kun mentiin vähän vanhoilla vihreillä liikennevaloista. Mutta luojan kiitos selvittiin pelkällä varoituksella. Sakot tästä reissusta nyt vielä olisikin puuttunut. Poliisikin kyseli, että mistä päin Suomea mä olen. Hänen luonaan oli joko parhaillaan tai aikaisemmin ollut suomalainen vaihto-opiskelija, joten hän oli hyvin ymmärtäväinen ja ystävällinen.

Täällä sitä nyt ollaan! Huomenna maanantaina on yleinen vapaapäivä, joten työharjoittelukuvioiden selvittäminen siirtyy tiistaille. Toisaalta ihan hyvä, niin saa vähän huilahtaa näin tapahtumarikkaan matkan jälkeen! :D Pääsin jo kiertoajelulle ympäri kylää ja ensimmäiset villit kengurut bongattu! :)

Viimeiset päivät Sydneyssä

Viimeistä viedään Sydneyssä! Tänään lähtee lento Melbourneen ja pääsee tutustumaan taas aivan uuteen paikkaan. Toivottavasti ne työharjoittelukuviotkin saisi pikkuhiljaa selkeytymään... Mutta sitä ennen täytyy vielä matkustaa 1,5h lentokoneella ja 2h junalla, että olen taas seuraavassa määränpäässä. Siinä samalla saa raahata 23kg matkalaukkua ja 6,5kg reppua ja on aika hikistä puuhaa näissä lämpötiloissa! Ja täytyy toivoa, että selviän taas tiukoista turvatarkastuksista eikä mun laukkuni ole ylimittaisia... Reppu saa olla 23cm leveä ja kotoa lähtiessä se oli 26cm o.O Toivotaan että sain sen menemään sen verran kasaan, etten joudu maksamaan lisähintaa. Mikko on ylpeä, kun se lukee, että mun laukun pakkaamisessa ei päässyt yhtäkään ärräpäätä! :D

Torstaina ja perjantaina ehdin vielä nähdä ja kokea vaikka ja mitä. Torstaina onnistuin taas osoittamaan loistavat kartanlukutaitoni... Olin matkalla erääseen puistoon aamupiknikille. Lähdin kävelemään kohti puistoa, luulin käveleväni väärään suuntaan, käännyin ja lähdin kävelemään oikeasti väärään suuntaan, tajusin virheeni ja käännyin taas kerran ympäri :D Tämän takia Mikko on se, joka lukee meidän reissuilla karttaa! Lopulta löysin puistoon ja pääsin nauttimaan aamupalastani. Päivän aikana mm. kiertelin Darling Harbourissa, kävin Sea Lifessa (höh, mikä pettymys) ja taidemuseossa. Onnistuin taas (!) kohtaamaan paikallisen vanhemman herrashenkilön. Hän kohteliaasti kysyi olenko eksynyt vai muuten vain katsoin kartasta missä olen. Siinä kohtaa olin jo kartalla ;D Siinä heiteltiin small talkit, mihin mä olen menossa, mä ja mun u-käännökset aikaisemmin päivällä, mun toivottomat kartanlukutaidot, mistä mä olen kotoisin ja voi kuinka hyvää englantia mä puhun. Ihana herra, joka varmuuden vuoksi neuvoi mut etsimääni kohteeseen :)

Hyde Park. Torstain aamupiknikin näköalat. 

Hyde Park

Äitille terkkui!

Hui hai! 

I found Nemo.
Sea Life

Korkeakulttuurin harrastamista mm. Picasson ja Monetin seurassa. 

Perjantaina suuntasin taas erääseen puistoon aamupiknikille. Tällä kertaa oli tuttu puisto, joten eksymisiltä vältyttiin ;D Piknikin jälkeen päätin lähteä käymään Mrs Macquaries Pointissa, mistä on hyvät näköalat oopperataloon ja kaupunkiin. Niemenkärjessä oli minä ja parisataa muuta japanialaista turistia... Mutta hienoja maisemia taas kerran. Tämän jälkeen lähdin etsimään pääsyä Sydney Harbour Bridgelle ja löysinkin sen, vahingossa :D Viikon ja päivän kävelyt painoi tässä kohtaa jo vähän jalkoihin, niin oli pakko käydä pitämässä pieni hengähdystauko. Sillalla kävellessä alkoi hieman puntti tutista. Korkeanpaikankammo, kuvien räpsiminen aivan sillan reunalla ja tärisevä silta ei ole kamalan hyvä yhdistelmä. Välillä jännityksen oikein tunsi kouraisevan mahanpohjasta. Ja mikäs sen parempaa, kuin kiusata itseään vähän lisää... Seuraavaksi 250metrin korkeuteen ja The Sydney Tower Eye. Ennen kuin pääsi nousemaan hissillä ylös, pääsi näkemään 4D minielokuvan. Sitä katsellessa jo kouraisi mahanpohjasta, kun tajusin, että tuolla mäkin kohta olen. New Yorkin pilvenpiirtäjässäkin ahdisti välillä niin, että sain tukeutua Mikkoon ja seiniin... Mutta mä olen ylpeä, kun selviydyin tuolta yksin ja ilman sen suurempia traumoja ;) Ja vau, mitkä maisemat!

Piknik evästä. Nam! :) 

Turisti Mrs Macquaries Pointissa. 

Kaupunki kuvattuna Sydney Harbour Bridgeltä

Tower Eye. Talojen välistä pilkistää mm. oopperatalo. 

Hyde Park ja St Mary's Cathedral 

Kauas näki ilman kaukoputkeakin! 

Torstaina askelia kertyi yli 20 000 ja perjantaina 18 000. Onneksi mulla on maailman parhaat kengät, muuten olisi jalat ihan tohjona!

<3

P.s. Ja tänään on kyllä jo lauantai 7.3... Mitenköhän ton kalenterin saa ajalleen o.O

Loput Taronga Zoosta ja Royal Botanic Garden

Taronga Zoo tarina jäi eilen kesken, joten kerrottakoon se nyt loppuun. Ensinnäkin se paikka on valtava ja nähtävää riittää moneksi tunniksi. Mä taisin viettää siellä noin 6-7 tuntia. Enkä käynyt edes ihan joka kolkkaa kiertämässä, matelijat ja hämähäkit jätin suosiolla väliin :P Norsut oli ehdottomasti yksi hienoimmista eläimistä. Osuin paikalle juuri sopivaan aikaan, kun norsut saivat viilennystä helteeseen vesiletkuilla ja norsujen kanssa tehtiin aivojumppaa. Olisikohan niille päässyt työharjoitteluun kastelemaan ja leikkimään norsujen kanssa..? :P Norsujen aivojumppa koostui mm. jalkapallon asettamisesta tötterön päälle, autonrenkaiden pinoamisesta päällekäin ja sitten työntämällä kärsällä pino kumoon. Tulipahan myös todistettua kuinka norsu osaa heittää rygby-palloa. Pääsin näkemään tätä aivojumppaa myös toiseen otteeseen toisella aitauksella. Sain kuulla olevani aivan äärimmäisen onnekas, koska näitä aivojumppa/leikkihetkiä ei mitenkään mainosteta tai ilmoiteta missään. Norsujen temppuja katsoessa tuli vähän pieni olo oman koirankouluttamisen kanssa... :P Meidän pojat ei osaa edes murto-osaa tuosta temppumäärästä :D Ja kun norsun käskee köllöttelemään kyljelleen, niin se on hieman vaikuttavamman näköistä. Saatika se ylös nouseminen... :P

Tapasin eläintarhassa erittäin mukavan ja ystävällisen herran, jolta sain loistavia vinkkejä (mm. tämä jälkimmäinen norsujen leikitystuokio...). Olin jo suunnitellut lähteväni takaisin keskustaan, mutta tämä herra vinkkasi, että puolen tunnin päästä on alkamassa lintujen lentonäytös. Tosi mukava ja ystävällinen setä, jonka kanssa meni tovi jutustellessa :) Ja onneksi menin lentonäytökseen! Pelkästään se katsomosta avautunut maisema oli henkeä salpaavan kaunis. Myös lentonäytös oli upeaa katseltavaa ja sellainen, jonka meidän äitikin olisi hyväksynyt ;) Se kun ei tykkää, että lintuja pidetään häkeissä eikä ne pääse kunnolla lentämään. No nyt pääsi! 

Eläintarhareissun jälkeen olin ihan puhki, enkä sitten paljon muuta enää jaksanutkaan tehdä tuona päivänä. Aurinko paistoi koko päivän melkein kirkkaalta taivaalta ja lämpöä oli varmasti se 30 astetta. Mutta en palanut! Kyllä saa taas äiti olla ylpeä tyttärestään ;) SK30 aurinkorasva <3 

Tänään aamulla heräsin taas ihan järkyttävään koti-ikävään. Mikä siinä on, että mua ei ole tehty olemaan yksin..? Ikävän saa kuitenkin helpottamaan, kun vain alkaa puuhailemaan ja lähtee kylälle kiertelemään. Tänään mulla oli suuntana Royal Botanic Garden ja ilmainen ohjattu kierros. Opiskelijan silmät saa kiilumaan sana ilmainen ;) En vain tiennyt täsmälleen sitä paikkaa, mistä kierros lähtisi liikkeelle, koska en löytänyt sitä kartasta. Toivoin kuitenkin puistossa olevan sellaiset opasteet, että löytäisin perille. En kauaakaan ehtinyt puistossa pyöriä opaskirja kädessä, kun taas eräs vanhempi herrashenkilö tuli jutulle. Siinä juttelun lomassa kerroin mihin olin menossa ja tämä ihana herra lupasi lähteä saattamaan mut sinne! Mikä näissä paikallisissa ihmisissä on, kun ne on niin ihanan mukavia ja ystävällisiä?!? Entisenä opettajana hän esitteli mulle samalla paikkoja, kun saattoi mua etsimääni paikkaan. 

Opastettu puolentoista tunnin kierros oli hieno. Sai selville paljon sellaisia asioita ja näki paljon sellaista, mitä ei olisi yksin kiertelemällä huomannut. Ja mikä onkaan oppaalta parempi tapa aloittaa kierros, kuin sanomalla, että ensimmäiseksi menemme katsomaan hämähäkkejä! :D Sai kyllä heti huomioni kiinnittymään... Kierroksella pääsi näkemään mm. teepuun, kanelipuun, yli 200 vuotta vanhoja puita, vähän lisää hämähäkkejä, puuvilla pensaan (aka egyptian cotton), banaanipuun, maailman harvinaisimman puulajin, puun josta voi tippua 7kg käpy päähän, bat flower... Puiston hämähäkeistä mielenkiintoisin oli se, minkä kutoma seitti oli aivan äärimmäisen vahvaa. Opas sanoi, että se voi olla jopa vahvempaa kuin teräs. Pääsin itsekin kokeilemaan kyseistä seittiä, eikä se todellakaan mennyt poikki. 

Puutarhassa kiertelyn jälkeen kävin pienellä piknikillä ja maisemat on taaskin kohdillaan. Vai mitä olette mieltä: 

Mun piknik maisema :) 

Tämmöstä päivitystä taas tähän väliin :) Nyt alkaa jo olla taas kello niin paljon, että pitää suunnata kaupan kautta takaisin hotellille. Huomenna taas kohti uusia seikkailuja ^_^

P.s. Minnalle terveisiä, että ostin niitä sun suosittelemia crumpetseja, heitin sellaisen paahtimeen ja hyi helkkari! :D Se näyttää ja maistuu ihan pesusieneltä, vaikka pesusienessäkin taitaisi olla enemmän makua :P Kilo Nutellaa päälle niin voisi toimia. TimTamit on edelleen hyviä. Uutena makuna peanutbutter ja ai että on hyvää! ;)

Australian maaperällä

Täällä sitä ollaan! Lennoista selvisin hengissä ja turvatarkastuksistakin pääsin läpi :P Matkustaminen tänne meni yllättävän kivuttomasti, pitkistä lennoista huolimatta. Isoin ongelma on ollut henkinen puoli... Henkisesti ensimmäinen päivä täällä oli yllättävän raskas. En olisi uskonut, että yksin matkustaminen ja yksinoleminen ottaisi noin koville. Mutta kyllä se siitä onneksi helpotti! Paikallisten ihmisten ystävällisyys on auttanut omaa jaksamista huomattavasti ja jo näin toisena päivänä on huomattavasti helpompi vain nauttia olostaan. Koti-ikävä on koko ajan, mutta nyt se on onneksi siirtymässä jo enemmän ja enemmän taka-alalle. Se helpotti, että pääsi whatsapin avulla juttelemaan rakkaille <3

Mitä nämä pari ekaa päivää ovat siis pitäneet sisällään. Saavuin Australiaan eilen aamulla ja lähdin siitä suuntaamaan kohti hotellia. Junalla matkustaminen oli ison ja raskaan laukun kanssa hikistä puuhaa, mutta selvisin vain yhden eksymisen kera hotellille. Huone on pieni yhden hengen huone. Melko vaatimaton, mutta ajaa asiansa varsin hyvin. Ainoa suuri puute on internetin puuttuminen... Se olisi auttanut ensimmäisen päivän hajoiluihini, kun olisin heti saanut yhteyden kotiin ja saanut purkaa isoimmat ikävät ja turhautumiset pois. Hotellin syrjäinen sijaintikaan ei haittaa, sillä junalla pääsee kulkemaan todella helposti kaikkialle. Lähdin vielä päivällä kohti keskustaa syömään ja tutkimaan paikkoja. Sain myös ostettua lauantaille lentolipun Melbourneen. Keskustassa muutaman tunnin pyörimisen jälkeen olin jo valmis lähtemään kaupan kautta takaisin hotellille suihkuun ja nukkumaan. Väsymys painoi kyllä kieltämättä jalkoihin eikä illalla tarvinnut kauaa odottaa nukkumatin tuloa.

Tänään suuntasin heti aamulla kulkuni kohti Taronga Zoota. Mietin, että olisiko reissu eläintarhaan kannattanut tehdä jonain toisena päivänä, koska sääennuste ennusti tälle päivälle paahtavaa 28 astetta... Mutta täällä eläintarhassa sitä kuitenkin ollaan ja hikistä puuhaa on! Aurinkorasvaa ja vettä kuluu. Kierteleminen täällä ei ole vielä edes puolessa välissä ja paljon olen jo nähnyt.

Muutama kuva vielä tähän loppuun ja takaisin kiertelemään ympäri eläintarhaa :) Terkkuja kotiin <3

Ensimmäisenä päivänä kävin piknikillä läheisessä puistossa.

Tällä kadulla on mun hotelli.

Kyllä se hymykin sieltä irtoaa... :) 

Satama, mistä lähdin kohti Taronga Zoota.